Vaihtelevasti Wiurilassa

Wiurilan valjakkokilpailut ajettiin kesän kuumimpana viikonloppuna. Ajovaatteita päälle kiskoessa tuntui, että sisällä kupli +100asteinen fanta.
Heti maanantaina alkoi koulu Porissa. Annoin etukäteen itselleni numeron koulun aloittamisen valmisteluista: 5+. Eihän sen paremmin olisi voinut mennä? 5+ ansaittiin siitä että mukana oli hammasharja, kukkaro/kännykkä ja minä olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Veera ajoi Vikellä samassa luokassa Sirun kanssa. Koska kyse oli suokkien SM karkeloista emme saaneet groomata toisiamme. Veera ajoi meistä viimeisenä niin sain groomata hänelle, koska itse olin jo ajoni ajanut. Meidän välille syntyneet rutiinit ja kemiat eivät siis kohdanneet näissä kisoissa. Lieneekö se syy tähän huonosti sujuneeseen kisaan Sirulla? ;)
 
Kisat olisivat voineet mennä paljon paremmin. Ajoin lauantaina Sirun sekä Epun. Kotiharjoittelussa hyyväksi todettu kolmipala ei kisatilanteessa auttanut nostamaan niskaa ylös sitten lainkaan+ Siru heitti kielen kuolaimen päälle kun ajoin kouluaitojen sisäpuolelle ja viskoi heitellen päätään läpi radan.
 Tarkkuudessa poni toimi hyvin. Kääntyi näppärästi ja liikkui pyynnöstä eteen. Palloja tippui kuitenkin kaksi ja kuski unohi kerran tien. Sirulle pojot tästä osakokeesta.
Eppu voitti koulunsa, JESS. Tarkkuudesta kaksi palloa alas :( Tarkkuuden rata oli haastava todella pienten teiden sekä U-käännösten takia. Täytyy olla tyytyväinen nimittäin meikäläinen olisi myös voinut harrasttaa täyttä keilausta.

 

On se ainakin söpö!

 

Yritin esittää kuskina vakuuttavasti että homma on täysin hallinnassa, vaikka siru heitti päätänsä kaikkiin ilmansuuntiin. Siinä meni meidän radan ainoa "varma" hyvä numero.

 Tarkkuusradalla oli jopa tekemisen meininkiä!

 

 

Maratonille olin ilmoittanut vain Sirun. Se olikin kaikkien aikojen hylkäys/virhepise-ennätysmaraton. Siru ei välillä kääntynyt vasempaan, välillä poistui lapaedellä pois estealueelta ja veteen meneminen ei sopinut sitten lainkaan kuvioihin. Sekkarimme hajosivat, tuli niin yli- kuin aliaikaa, ajoin väärän tien(korjaten sen myös vahingossa) yms... Tiia, joka tuurasi Veeraa omisti onneksi myös superhermot!  Päätin keskeyttää estealueella 5/6. Harmillisesti kausi jäi näin huonoon maratonfiilikseen, mutta tästä maratonista ei ainakaan voi olla suunta kuin ylöspäin!

 

     Pyysin Tiia taluttamaan ponin veteen opetusmielessä.                                Hetki ennen maratonille lähtöä.